Ulkotarhakuvia jätkistä

Eli muutama kuva Ampusta ja Arwista häkissä. Ei mitään kummoista nyt. Näissä lähinä tuo valo on se, miksi kuvasin. Halusin myös varta vasten tapella sen laimeuden kanssa minkä automaattiasetus aina suo.

Olen näköjään päättänyt, että Kissanketaleissa on myös ihan muotokuvia, vai miksikä nuo nyt pitää luokitella... Mahdollisimman hyviä kuvia kissojen naamoista nyt kuitenkin.Pääasiana pidän kyllä edelleenkin hauskojen tilanteiden julkaisua.

Et muute mee ylös!

Taisi olla ihan normaali maanantaiaamu. Ei siinä silleen mitään, se ei todellakaan ole lempiviikonpäiväni eikä varmasti ole monen muunkaan. Mutta tämä yksi maanantai piti sisällään absurdilla tilanteella varustetun aamun.

Tilanne oli ohi niin nopeasti etten ehtinyt sitä oikeastaan tallentaa vaikka kamera olikin valmiudessa. Säästin yhden kökön kuvan, ja töihin päästyäni töhersin näkemästäni sekoilusta surkean sarjakuvastripin aikomuksenani kertoa sillä, miten tilanteessa oikeasti kävi. 

Ehkä surkein Savonkissat -strippi jonka olen tehnyt... Visuaalisesti.

Eli juttu kulki oikeasti näin: Kakarat remusivat ja rallittelivat ympäri olohuonetta, ja sinkosivat sitten yhtäaikaa raapimapuun päälle tolpan juureen. Arppa päätti, että hän kiipeää ylös, mutta leikatut kynnetpä eivät pitäneet. Lauha meinasi kiivetä myös mutta tuli kiskoneeksi Arwin kokonaan alas, ilmeisesti niin että lopulta Arwi istui sen päällä tai jotain. Mie ja kaksonen kuoltiin tälle aivan täysin, harvoin sitä oikeasti näkee että kissa kiskoo toisen kissan tolpasta alas.

The teinipenskat eli Lauha ja Arwi. Ilman niitä molempia ei tuota tilannetta olisi tullutkaan. Kuka muu olisi kiskonut alas ja kenet? Amigo ei edes yritä mitään tolppaa kiivetä eikä edes osu tuohon Lauhan kanssa yhtäaikaisesti. Eikä kumpikaan teineistä saa tuota vanhaa ukkoa liikkumaan mihinkään suuntaan, kaikista vähiten ylöspäin, vaikka miten hätyyttäisi. Siitä seuraisi vaan slapstick -tyylinen vastareaktio.

(Huom. tätä julkaistessani tolppa on vaihtunut kissanmajaan, josta ylähyllylle pääsee hyppäämällä.)

Amppu löllii

Tästäkinhän on jo aikaa, mutta kuvat eivät ennen tätä ole nettiin päätyneet. Miten kaikki muut osaavat ja jaksavat pitää kaiken ajankohtaisena? Instagrammillako? (Älkää muuten edes ehdottako sitä...) Tietysti teoriassa voisin tehdä niin, että kun olen kuvannut jotain, lataan kuvat saman vuorokauden aikana koneelle, muokkaan ne ja pistän blogiin jos niistä siihen on. Mutta en mie piru vieköön jaksa, jos kuvia on yhdessä satsissa 300... Siihen kuolee. Nopeastihan ne läpi selaa, mutta juuri siksi.

No joo. Tässä tulee nyt kuvia, joita pidän jopa hauskoina. Kerran luonnostelinkin jotain yhden pohjalta. Amigolla oli rento aamu ja sitä piti rapsutella ja hieroa mahasta. Rapsutustarpeesta se kertoo kiehnäämällä ja ilmaa leipomalla, ehkä kehräyksellä ja kurinallakin.

Kissa leviää.

Se sulaa auringossa hiukan ja ikäänkuin valautuu sohvan muotoihin, mahdollisimman laajalle alueelle.

Sulaneen kissan rapsuttelu on täydellisintä mitä voi tehdä, kun pitäisi lähteä töihin.

Luonnosteltu kuvasta nro 4. Ei se ihan vastaa valokuvaa, mutta ei sen tarvitsekaan.

Ja ens kerralle pitäs tulla se mille ihan oikeasti pystyy repeämään. Näin niinkun kokemuksen perusteella. Tapahtuma-ajankohta oli sama kuin tällä sohvallesulamisella.

Yritin saada muotokuvia...

Muutama mukamaskiva muotokuva. Saatan käyttää näitä myöhemmin kuvituskuvina jossakin jos haluan, vaikka yritänkin karsastaa sitä että samoja kuvia kierrätetään ympäri yhtä blogia. No minkäs tekköö.

Kun kuvaan kissoja niiden ollessa häkissä, olen yleensä itse sisällä. Kamera ei häiriinny ikkunalasin olemassaolosta ja zoomi on kiva juttu, kun pääsee noin lähelle. Toinen homma on yrittää sihdata niin, etteivät häkin rakenteet tulisi esimerkiksi kissan silmien päälle kuvissa. Tilanteesta riippuen verkkoa voi kyllä käyttää tehokeinona, esim. itse vain pidän siitä että kissat ulkoilevat turvallisesti ja että se saa myös näkyä. Pääsääntöisesti parhaat kuvat ovat niitä, missä olen onnistunut ahtamaan nenän ja silmät metallien keskelle. 

Kuten näkyy niin metalliverkon läpi kuvaaminen on vähän kinkkistä.

Kovasti yritän olla valokuvaaja.

Tassuja ja neniä

Edellisessä tassu-nenäkuvapostauksessa oli Lauha pääroolissa (itse sitä tietämättä), tällä kertaa se on Arwi. Tai oli. Kuvasin nämä jo ikuisuus sitten.

Seuraavalla kerralla olis naamatunnelmia häkin kautta.