Mutta eivät aina, eivätkä juurikaan toisille kissoille. Olen itse todennut, että jos haluaa sanoa kissalle "moi" kissatyylillä, täytyy kurista. Se on ihan mahtavaa. Maukuminen aiheuttaa kissoissa lähinä hämmennystä tai sellaisen "what the..." -ilmeen, mutta kurinaan vastataan kurinalla ja usein häntää tärisyttäen.
KURRRR!
Tämä talous on melkein ainoa missä olen kuullut ihmistenkin kurisevan kissoille, telkkarissa tai nettivideoilla sitä ei tapahdu koskaan vaikka ne ihmiset olisivat kissahörhöjä. Minkä lie takia. Ihminenhän ei osaa kehrätä, joten lähin keino kertoa aikeensa olisi kuriseminen.
Se toimii.
Siksi onkin vähän häirinnyt viimeaikoina, kun tuntuu, etten enää osaa kurista. Se on sentään se tapa jolla saan Lauhan sisälle häkistä, jos tarvitsee. Sen lisäksi namipussin rapistelu toimii toki myös, muttaensisijaisesti pitäisi jollain lajityypillisellä tavalla saada elukkaan yhteys meikäläisen mielestä.
Tämä blogi on vähän jäänyt. Ja minä niin vihaan sitä, jos joku asia jää, ja takaisin kärryille könyäminen on vaikeaa, kun hevonenkin pitäisi ensin saalistaa takaisin hallintaan.
Postauksen kuvat on otettu uusimmalla kamerallani, joka on joillakin digijärkkäreille tyypillisillä ominaisuuksilla höystetty pokkari. Se on nyt se, joka siirtyy pikkukameran tilalle spontaanien kissakuvien aikaansaamisessa. Tai siis, siirtyihän se jo aikaa sitten! Haukotuskuva Amigosta oli ensimmäisten joukossa, mitä tällä tuoreudella räpsin.
