Sohvan sisään valuva Lauha

Tuossa vuorokauden sisällä olin mm. juomassa hiilihappojuomaa (Cokista) kun huomasin mielenkiintoisen näyn olkkarin sohvalla. Lauha se siellä koisi niin rentona että oli ikäänkuin valunut sohvan sisään. Sen siitä saa jos aikoo nukkua tuollaisessa kohdassa.

Vein Cokiksen keittiöön, pesin näpit ja hain kökön pikkukamerani. Laadusta ei siis tarvitse sanoa mitään, mutta aina ei jaksa ottaa sitä isoa järkkärimötikkää hyllystä ja säätää kaikkia asetuksia - kissahan voi herätä ja koko hupaisuus mennä ohi nenän! Nämä kuvat ovat siis nyt hirmu pieniä ja surkeita, mutta kertovat ihan tarpeeksi. Jollain asteella jopa pidän siitä miten huonoja ne ovat, koska voin kuitenkin halutessani ottaa parempia tuolla isolla kameralla.

Tuo pehmopossu on koiran. 

- Se vähän heräili tuossa kun kuvailin (hämärässä ja salamalla) mutta torkahti taas uudelleen. Häntäkin oli ihan rutussa kropan alla.

- Kissa valuu sohvan sisään...

- Otin kuvaa myös Amigosta, joka nukkui kiikkutuolissa silmä auki.

Siinä niitä. Kuvia olis vähän lisääkin, mutta katson niille jonkun muun julkaisuajankohdan (koska ne eivät ole varsinaisesti hassuja, lähinä testailin pikkukameran mahdollisuuksia).

Joka tapauksessa yritän opetella nyt tekemään niin, että käytän tuota vanhaa kameraa spontaaneihin ja nopeisiin juttuihin, ja yritän siirtää siitä kuvia koneelle useammin. Isossa kamerassa voi samat kuvat pyöriä kuukausia...

Hassu asento pikkukissalla

Näin niinkun ensimmäisenä kunnon postauksena tänne...

Lauhalla on tapana aina könytä sänkyyni ja sekoilla siellä omiaan samalla kun itse hyörin koneella tässä sängyn alapuolella. Joudun sitten kuvailemaan näitä sekoiluja, kun kykenen ja koen että resurssit riittävät. Onneksi saalista on kyllä tullut!
(Sanon tähän sivuun, että ehkä mahkuni kuvata kaikkea spontaania ovat erit kuin ihmisillä yleensä, koska en omista älypuhelinta (enkä sellaista haluaisikaan). Kuvaan kaiken aina oikealla kameralla. Lisäksi pidän huolen että näppini ovat ehdottomasti puhtaat ennen kameraan koskemista! Iljettää kaikki laitteet missä on iso mähmäkerros päällä...)

Siinä se hetken aikaa röhnötti, ja sain sen ikuistettua. Mahtaa olla ainoita ikinä tallentamiani haukotuksiakin...

Ja en siis tee noille pikkukameralla otetuille kuville mitään kummempaa. ISO on aina murhalukemissa ja kuvat itsessään jo kamerassa noin 1000 x 700 -kokoisia, tarkennus on enimmäkseen jossain kuusessa ja niin edelleen. Isolla kameralla kuvaamani kuvat ovat sitten toki paljon isompia (mutteivät lakanoita, mihin minä jotain 4000 x 3000 -kokoisia tiedostoja tarvitsen?!) ja teknisesti hyvätasoisempia, ja panostan niihin oikeasti sekä yleensä vielä jälkikäsittelen ne. Tän pikkupöpelön kanssa vaan ei saa mitään oikeasti kohdilleen, enkä vedä siitä palkokasvia nokkaan koska se ei ole ainoa vehje millä maailmaa kiikaroin.
Pikkukamera kulkee nimellä Pikkutyyppi, isompi on Nuija. Molemmat on valmistanut Nikon. Tarkemmat infot saatan viskata jonnekin päin blogia joskus myöhemmin... 

Aloituspostaus Kissanketaleille

Helloooo... Päätinpä kyhätä taas yhden blogin, tällä kertaa kissakuvilleni. Lähinä siis haluaisin kertoa mitä kaikkea hassua nämä karvaörkit aina touhuavat.

Jokaisen blogin kanssa alku on aina kankea, eikä bloggaajan kokemuksella ole siinä osuutta. Toivon kuitenkin, ettei tämä jäisi koskematta... En itse tykkää olla epäaktiivinen, ja pidän melko usein päivittyvistä blogeista; jos vaan sisältöä riittää.

Haluan myös tietää, millainen ulkoasu ei tapa ihmisten silmiä! Itselleni liian vaalea sattuu silmiin, mutta toisaalta en tiedä onko tämäkään lookki ihan OK... Mutta mieluummin aggressiivinen mustataustainen kuin liian kirkas. Fonttien kanssa tappelen aina blogeja perustaessani, mutta olen vahvasti sitä mieltä että fontilla on iso merkitys tekstin luettavuuden kannalta. Yliampuvuutta en arvosta.

Elämä on spontaania, eikä kissa välitä mitä teet ja missä kamerasi on kun se päättää valua sohvan sisuksiin nukkuessaan.

(Tarvitsen aloituspostaukset aina joka blogille että saan säädettyä ulkoasut kohdilleen.)