Lauhalla on tapana aina könytä sänkyyni ja sekoilla siellä omiaan samalla kun itse hyörin koneella tässä sängyn alapuolella. Joudun sitten kuvailemaan näitä sekoiluja, kun kykenen ja koen että resurssit riittävät. Onneksi saalista on kyllä tullut!
(Sanon tähän sivuun, että ehkä mahkuni kuvata kaikkea spontaania ovat erit kuin ihmisillä yleensä, koska en omista älypuhelinta (enkä sellaista haluaisikaan). Kuvaan kaiken aina oikealla kameralla. Lisäksi pidän huolen että näppini ovat ehdottomasti puhtaat ennen kameraan koskemista! Iljettää kaikki laitteet missä on iso mähmäkerros päällä...)
Siinä se hetken aikaa röhnötti, ja sain sen ikuistettua. Mahtaa olla ainoita ikinä tallentamiani haukotuksiakin...
Ja en siis tee noille pikkukameralla otetuille kuville mitään kummempaa. ISO on aina murhalukemissa ja kuvat itsessään jo kamerassa noin 1000 x 700 -kokoisia, tarkennus on enimmäkseen jossain kuusessa ja niin edelleen. Isolla kameralla kuvaamani kuvat ovat sitten toki paljon isompia (mutteivät lakanoita, mihin minä jotain 4000 x 3000 -kokoisia tiedostoja tarvitsen?!) ja teknisesti hyvätasoisempia, ja panostan niihin oikeasti sekä yleensä vielä jälkikäsittelen ne. Tän pikkupöpelön kanssa vaan ei saa mitään oikeasti kohdilleen, enkä vedä siitä palkokasvia nokkaan koska se ei ole ainoa vehje millä maailmaa kiikaroin.
Pikkukamera kulkee nimellä Pikkutyyppi, isompi on Nuija. Molemmat on valmistanut Nikon. Tarkemmat infot saatan viskata jonnekin päin blogia joskus myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti äläkä ole yrmy.