Eli siis, oltiin kaksosen kanssa laittamassa teetä, kun tyypilliseen tapaan teinit nujus jotain hyvin normaalia siinä sivussa. Vähän väliä kuului joko joulukuusentuhoamis- tai kissanpöllytysääniä. Joku kävi kuusenmaton alla ja toinen söi luvattomia asioita viereisessä huoneessa.
Jossain välissä Lauha juoksi keittiön läpi niin rutussa kuin olen kissan ikinä nähnyt juoksevan. Yleensä nämä lentävät ohi kuin kiitolaukkahevoset, mutta tällä kertaa typsy laukkasi tiiviinä kuin koottu kouluratsu. Seuraavaksi se löytyi rapisemasta raapimapuun juurelta (sieltä mistä se laukkasi, keittiössämme on kaksi oviaukkoa eli kissat voivat halutessaan juosta kiekkaa suuntaa vaihtamatta).
Tässä vaiheessa Arwi oli tullut surkean suttuni ylemmän kuvan mukaisesti kaapinkulmalle lojumaan. Itse olin tuossa vasemmalla jotenkuten näkyvän tuolin kohdalla, varmaan laittamassa hunajaa teehen tms. Lauha rapisi raapimapuulla, mikä kiinnitti pikku hämähäkkimiehemme huomion, se kun ei sitä neitiä vissiin nähnyt sijainnistaan käsin.
Tuosta löllimisestä seuraava muistikuvani on hetkestä, jona Arwi on melkein ohittanut minut ja ikäänkuin leijuu metrin korkeudessa puolipystyssä selkäkyyryasennossa (mitä en saanut piirrettyä oikein).
Se siis loikkasi siltä lojumalta ehkä parin metrin matkan eteenpäin, kuin hidastettuna, kohti Lauhaa. Tyypistä ei lähtenyt minkäänlaista ääntä (paitsi siinä vaiheessa kun tassut kohtasivat lattian, kerrankin jopa virheettömästi). Tuo sarjakuva ei oikeasti kerro esimerkiksi keittiömme anatomiasta mitään, joten tuosta ei ehkä tajua miten pitkä ja korkea se loikka oikeasti oli.
Myö ihmiset oltiin vaan että MITÄ se Arppa äsken teki?! Justhan se sekunti sitten köllötti levallaan tuossa, minkä jälkeen muistan sen tosiaan vain leijuneen ilmassa kohti toista kissaa... Piti ainakin miun opetella uudelleen hengittämään tuon jälkeen, nauroin vissiin liikaa.
En oikeasti usko tätä vieläkään, mutta pakko se on, kun en ollut yksin sitä todistamassa. En toisaalta ole yhtään yllättynyt... Ainoa asia mikä ketuttaa on se, ettei tätä saatu videolle.
En saanut tähän postaukseen, enkä suttusarjakuvastrippiinkään, sitä koomisuuden tunnetta ja tilanteen yleistä absurdiutta, joka tilanteessa vallitsi. Just tuommoset yllärihypyt ovat asioita, joita kissat tekevät... Aina silloin kun ei oleta, että niin käy.
Nii että järjenvastasta uutta vuotta 2017 sinne vaan, missä nyt kukaan tätä ikinä lukeekaan!
(Muistakaa kuvata kaikki mahdolliset hulluudet mitä kissanne tekevät!)
Hyvin kuvattu vaikkei tullutkaan videolle ☺
VastaaPoistaEhkä piirrän sen joskus uuvellee ku ymmärrän kissojen anatomiaa enemmän. :p
Poista