Vein Cokiksen keittiöön, pesin näpit ja hain kökön pikkukamerani. Laadusta ei siis tarvitse sanoa mitään, mutta aina ei jaksa ottaa sitä isoa järkkärimötikkää hyllystä ja säätää kaikkia asetuksia - kissahan voi herätä ja koko hupaisuus mennä ohi nenän! Nämä kuvat ovat siis nyt hirmu pieniä ja surkeita, mutta kertovat ihan tarpeeksi. Jollain asteella jopa pidän siitä miten huonoja ne ovat, koska voin kuitenkin halutessani ottaa parempia tuolla isolla kameralla.
Tuo pehmopossu on koiran.
- Se vähän heräili tuossa kun kuvailin (hämärässä ja salamalla) mutta torkahti taas uudelleen. Häntäkin oli ihan rutussa kropan alla.
- Kissa valuu sohvan sisään...
- Otin kuvaa myös Amigosta, joka nukkui kiikkutuolissa silmä auki.
Siinä niitä. Kuvia olis vähän lisääkin, mutta katson niille jonkun muun julkaisuajankohdan (koska ne eivät ole varsinaisesti hassuja, lähinä testailin pikkukameran mahdollisuuksia).
Joka tapauksessa yritän opetella nyt tekemään niin, että käytän tuota vanhaa kameraa spontaaneihin ja nopeisiin juttuihin, ja yritän siirtää siitä kuvia koneelle useammin. Isossa kamerassa voi samat kuvat pyöriä kuukausia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti äläkä ole yrmy.