Minikuvia ja surkeutta

Otsikolle on se syy, että kuvatessa oli jäänyt päälle väärä kuvakokoasetus ja ihan normaalien olosuhteiden ansiosta kuvanlaatua ei voi parantaa ikinä. Kyllä noista vähän jotain näkee.

Varon taas kerran näyttämästä liikaa kämppää. Haluaisin kuitenkin, että tuona kertana tallentuneet hölmöilyt pääsisivät nettiin, kun tapahtumatkin ovat olleet juuri sellaisia mistä tämän blogin pitääkin kertoa.

Kesken kuvaamisen kerkesin kyllä vaihtaa kuvakoon siksi mitä yleensäkin käytän, joten sinänsä nämä saattavat jäädä ainutkertaisiksi. Nyt toisaalta rupesin miettimään, että miksi en kuvaa näitä roskalaatuja yleensäkin minikokoon, koska kuvaan kissoja ihan järkyttävän paljon kuitenkin eikä kameran muistia ja konetta tee mieli uhrata liian surkealle laadulle isossa kuvakoossa? Tämän takia päädyin joskus muokkaamaan vanhoja, vanhalla kameralla ottamiani 3000 x 4000 -pikselisiä kuvia 1000 -pikselisiksi. Tosin jokaisen kuvan kohdalla se ei ollut kovin fiksu veto, eikä etenkään sitten kun screeni vaihtui koska tällä näytöllä 1000 pix on oikeasti liian vähän pitkäksi sivuksi. Nyt vakiokoko on kamerassa noin 2000-jotain, sopivan pieni muttei liian. Ne ovat reilun kokoisia nettiin ja koneen taustakuvaksikin. Muut tietysti haluavat jokaisen kuvansa olevan sen 3000 x 4000, koska se muka helpottaa muokkaamista ja tekee kuvan yksityiskohdista selkeämpiä. Minusta ylisuuret kuvat ovat vain ärsyttäviä kun ne vievät turhaan tilaa ja niiden käsittely koneella on todella väsyttävää touhua, kun pitää näpertää kymmeniä kuvia kerralla.

Enkä minä edes koe tarpeelliseksi pienentää kuvia blogiin, ihan erikseen siis. En ole koskaan tajunnut sitä. Joidenkin mielestä esim. 400 x jotain pikseliä on sopiva katselukoko, vaikka oikeasti se on aivan liian vähän, jos kyse on tiedon etsimiseen käytettävästä kuvasta. Hyvät kuvat ovat niitä, joita haluaa katsella sekä pienenä että isokokoisena kokonaisuuden ja yksityiskohtien hahmottamiseksi. 

Siksi olen nyt taas pohtinut, olisiko järkeä pienentää roskalaatukissakuvien vakiokuvauskoko pienemmäksi kuin se tällä hetkellä pääsääntöisesti on. Vaarana on kylläkin sitten se, että kokoasetus tosiaan jää vahingossa päälle ja kuvaan jotain taidekuvia postimerkkikoossa... Eööh. 

Kissoilla ei ole rakennetta, ne ovat (tai ainakin Amppu on) muodostuneet hyytelöstä.

Näin siinä aina käy kun kuvaa ja leikittää yhtaikaisesti.

Arppa rupes pesemään just ku salama välähti.

Pohdiskelin myös sitä, minkä verran merkitystä kuvien laadulla on blogin luettavuuden osalta. Vaikuttaahan se tietenkin. Jos osaisin ja jos resursseja olisi, kuvaisin kaiken ilman salamaa, vaikka studiovaloilla ja sellaisessa tilassa, jossa taustoille ei voi päätyä mitään minkä julkaisua ei saa tehdä. Mutta arvatkaa, ei niin pysty tekemään kotona, jossa ei asu vain itse vaan osana useamman ihmisen laumaa. Jahka ikinä elän omillani, tungen seinät kyllä täyteen omia maalauksia ja kuvitan kämppää myös kissakuvillani. Niitä kun olisi, ei olisi mitään ongelmaa enää taulujen kanssa, koska kaiken tekijänoikeus olisi täysin itselläni.

Tuo alimmaksi heittämäni leluhiirikuva on esimerkki siitä, mitä kuvaan teknisesti parhaiten. Tai visuaalisesti; teknisestä puolesta en mitään ymmärrä vaikka kameroista pidänkin. Hiiri on juuri oikean kokoinen, pysyy paikallaan ja sen voi asettaa taustapaperille. Kyseistä paperia käytän peukkureiden (silkkimassarottiani) kuvaamiseen, ja ne ovat kooltaan suunnilleen yhtä pieniä kuin tuo hiirikin. Ja miksikö kuvasin hiiren? Koska haluan pitää sen kuvausleluna. Kyse on tuntoaistista, ja isosta tarpeesta pitää huolta kamoista eli kamerasta, joka ei saa altistua ihan mille tahansa. En selitä tuntoaistista enempää koska en osaa enkä usko ihmisten tajuavan siitä mitään.

Toisaalta keltainen hiiri on myös eräänlainen matkamuisto, jonka pidin kissoilta piilossa kun se oli jostain syystä niin vietävän söpö ettei sitä kehdannut silloin noille uhrata.

Olen pienoismallikuvaaja, en lemmikkiensekoilutilannekuvaaja. Haluaisin osata, mutta en voi oppia mitään tässä tilanteessa.

Ulkotarhakuvia jätkistä

Eli muutama kuva Ampusta ja Arwista häkissä. Ei mitään kummoista nyt. Näissä lähinä tuo valo on se, miksi kuvasin. Halusin myös varta vasten tapella sen laimeuden kanssa minkä automaattiasetus aina suo.

Olen näköjään päättänyt, että Kissanketaleissa on myös ihan muotokuvia, vai miksikä nuo nyt pitää luokitella... Mahdollisimman hyviä kuvia kissojen naamoista nyt kuitenkin.Pääasiana pidän kyllä edelleenkin hauskojen tilanteiden julkaisua.

Amppu löllii

Tästäkinhän on jo aikaa, mutta kuvat eivät ennen tätä ole nettiin päätyneet. Miten kaikki muut osaavat ja jaksavat pitää kaiken ajankohtaisena? Instagrammillako? (Älkää muuten edes ehdottako sitä...) Tietysti teoriassa voisin tehdä niin, että kun olen kuvannut jotain, lataan kuvat saman vuorokauden aikana koneelle, muokkaan ne ja pistän blogiin jos niistä siihen on. Mutta en mie piru vieköön jaksa, jos kuvia on yhdessä satsissa 300... Siihen kuolee. Nopeastihan ne läpi selaa, mutta juuri siksi.

No joo. Tässä tulee nyt kuvia, joita pidän jopa hauskoina. Kerran luonnostelinkin jotain yhden pohjalta. Amigolla oli rento aamu ja sitä piti rapsutella ja hieroa mahasta. Rapsutustarpeesta se kertoo kiehnäämällä ja ilmaa leipomalla, ehkä kehräyksellä ja kurinallakin.

Kissa leviää.

Se sulaa auringossa hiukan ja ikäänkuin valautuu sohvan muotoihin, mahdollisimman laajalle alueelle.

Sulaneen kissan rapsuttelu on täydellisintä mitä voi tehdä, kun pitäisi lähteä töihin.

Luonnosteltu kuvasta nro 4. Ei se ihan vastaa valokuvaa, mutta ei sen tarvitsekaan.

Ja ens kerralle pitäs tulla se mille ihan oikeasti pystyy repeämään. Näin niinkun kokemuksen perusteella. Tapahtuma-ajankohta oli sama kuin tällä sohvallesulamisella.

Yritin saada muotokuvia...

Muutama mukamaskiva muotokuva. Saatan käyttää näitä myöhemmin kuvituskuvina jossakin jos haluan, vaikka yritänkin karsastaa sitä että samoja kuvia kierrätetään ympäri yhtä blogia. No minkäs tekköö.

Kun kuvaan kissoja niiden ollessa häkissä, olen yleensä itse sisällä. Kamera ei häiriinny ikkunalasin olemassaolosta ja zoomi on kiva juttu, kun pääsee noin lähelle. Toinen homma on yrittää sihdata niin, etteivät häkin rakenteet tulisi esimerkiksi kissan silmien päälle kuvissa. Tilanteesta riippuen verkkoa voi kyllä käyttää tehokeinona, esim. itse vain pidän siitä että kissat ulkoilevat turvallisesti ja että se saa myös näkyä. Pääsääntöisesti parhaat kuvat ovat niitä, missä olen onnistunut ahtamaan nenän ja silmät metallien keskelle. 

Kuten näkyy niin metalliverkon läpi kuvaaminen on vähän kinkkistä.

Kovasti yritän olla valokuvaaja.

Kun Arwi tuli taloon

Arwi muutti meille jo monta viikkoa sitten, mutta kuvat kyseiseltä ajankohdalta ovat jääneet julkaisematta ja jutut hölisemättä. Alkuun kissa oli arka ja hiljainen, piilotteli ja pelkäili sitä sun tätä. Nyt tilanne on aivan toisin, onneksi.

Mietin nyt taas, mitä arvoa näillä kuvilla edes tässä blogissa on, kun kyse ei ole suoranaisesti hauskasta asiasta; pelkäävä kissa ei juurikaan leiki tai tee mitään koomista. Haluan silti julkaista ainakin osan näistä, jatkan myöhemmin sitten niillä oikeasti hauskoilla kuvilla. Ja koska en viitsi ihan kaikkia julkaista, voi jotain oleellista jäädä näkemättä...

Yksi syy jättää osa kuvista pois on ihan vain se, että en halua näyttää liikaa taloamme koko mualimalle. Laatukin on keskimäärin liian huono, joten.

Taisi olla ensimmäinen tai toinen päivä. Kissojen hyllyllä muita karussa.

Ruokakaan ei maistunut...

Ensimmäinen selkeä keskustelu Lauhan kanssa. Kumpikaan ei oikein tiennyt miten reagoida, mutta ainakin Lauha halusi selvästi ottaa kontaktia (pyöri lattialla ja kurahteli):

"Kurrr?"

Sitten tuli Amppu... Lisää syitä pysyä hyllyllä. Onneksi se ukko ei osaa kiivetä. Amigo yritti ahkerasti keksiä jonkun keinon könytä ylös, mutta luovutti sitten. En edes tiedä mitä olisi voinut käydä jos mokoma olisi ylätasolle päässyt, Amppu nimittäin 'moikkaa' uusia kissoja matalalla noitumismolinalla ja häntä pulloharjana.

"Mitä siekii hihittelet siinä?"

Yritin leikittää.

Samalla tallentui kortille myös urpo kuvasarja Lauhan leikeistä, ja iso osa samaan syssyyn ottamistani kuvista jotka saattavat kelvata piirtoreferensseiksi. Laitan ne erikseen tänne joskus.