Pikkupoikkeus: Musca kaivelee lunta

Kissanketaleet on kissablogi, mutta varmaan tuolta kissasivulta selviää jo että on meillä täällä koirakin. Hankalasti kuvattava mokoma, vaan. Kuvia Muscasta on kertynyt melko paljon kyllä, miksi ei, ja yleensä pyrin tallentamaan kaikkea hauskaa mitä sekin on touhunnut.

Tämän postauksen kuvat on otettu aika rankasti kontrastitettuina ja niin, että taustat ovat olleet järjestään aika valkoistuneita. Otin ne keväällä 2015, nähtävästi, ja muokkasin taustoista kaikkea pois ja sumentelin yrittääkseni tehdä kuvista vähän puhtaampia. Onnistumisesta en sano mitään. Talvisin tuohon pihalle kertyy aina suht iso lumipenkka tiettyyn kohtaan - pentuna myö siinä möyrittiin, nykyään taas Musca...

Tällainen hömppäneiti se nyt kuitenkin on.

Panta loistaa punaisuuttaan.

Kaivettuaan tarpeeksi Musca aina hinkkaa kylkiään lumeen ja örisee.

Aina välillä otan Muscan ja Lauhan pihalle yhtä aikaa, Musca siis irti ja kissa valjaissa.

Köllötys sinisyydessä

Otin taas kerran videota Lauhan leikityksestä, koska en kuitenkaan saa sen sekoiluja stillikuvattuakaan. Videoissa on vaan se huono puoli, etten tajua niiden muokkaamisesta mitään enkä oma mitään paikkaa minne voisin tallentaa ne nettiin.

Laatu näissä videoissa on jostain syystä ihan kauhea, vaikka säädin valotusta ties miten paljon. Yksi vika voi olla se, että kameran mielestä pelkkä kattovalo tarkoittaa keskiyönpimeyttä... Siis nimenomaan olkkarissa.
Ihan huvin vuoksi otin videot tällä kertaa monokromaattisina eli sinisenä ja mustavalkoisena. Tallensin sinisestä videosta myös monta screenshottia, kerta olin tajunnut ajatella screenshottiasiaa jo kuvatessa. Tarkoitus on, että nämä hömelöt asennot ovat oikeasti tallessa eikä pelkästään muistissa. Ja koska video oli niin järkyttävän tumma, laitoin kuviin vähän kontrastia ja kirkkautta jälkikäteen.

Mahdollisiksi nämä tulivat siksi, koska olin jo kerennyt väsyttää Lauhaa riehumisen merkeissä ennen matolla löllimistä. Siksi se oli jo laiskemmalla päällä.

"Oho, leijuva pallo!"

On se vaan söpö otus. Patonki.

Vieterihuiskan testausta

Ostin kerran tuollaisen imukuppisen vieterihuiskan Lauhalle. Ajattelin, että ehkä se sen kanssa viihtyy jonkun aikaa eikä tee tuhmuuksia. No. Lelu kyllä kiehtoi, mutta imukuppi ei kiinnittynyt mihinkään (paitsi jälkeepäin lasipintaan, jossa se on varmaan vieläkin, mutta se on olkkarissa), joten tyydyin leikittämään Lauhaa "normaalisti".

Nämä kuvat eivät ole niin hauskoja kuin monet muut samanlaisissa tilanteissa ottamani, mutta julkaisenpahan silti.

Yritän aina lähinä ohjata sen leikkimään jollain järkevällä kännykkäpussin sijaan.

Lisäksi en ole noille tehnyt muistaakseni tasan mitään croppauksen ja signeerauksen ohella, eli aivan luomuja kuvia ovat. Syynä lienee ollut niiden tekninen surkeus.

Lauhan steriloinnin jälkeen

Ensimmäisen näistä kuvista otin heti Lauhan steriloinnin jälkeen, ja loput myöhemmin. Siksi sillä on tuo laastari mahassa näissä.

Yritin tuossa (joskus loppusyksystä 2015) taltioida hassua momenttia, jossa Lauha muistaakseni nuoli Amigoa. Vetivät sitten heti köllötykseksi kun aloin kuvaamaan... 

Steriloinnista on jo aika kauan aikaa kulunut (noin kolme kuukautta, ts. leikattu marraskuussa), ja kissa on ihan itsensä ja normaalisti ollut kokoajan. Mitään ongelmia ei ollut missään vaiheessa, mitä nyt piti vahtia ettei Lauha revi laastaria irti.
Samalla reissullahan Amppukin pääsi lääkäriin, ja yhden siellä tapahtuneen jutun päätteeksi ei ole ihmekään jos on kissaa vähän järkyttänyt.

Leikkauspökkyrässä kotona.

Elä elä revi sitä laastaria.

Nämä ovat niitä harvoja kuvia, jotka olen ottanut päivänvalossa. Siis nuo sohvakuvat. Sohvat on kans yllättävän hyviä kuvaustaustoja kissoille.

Öhö, en sitte eiliselle (30/1) eli omalle synttäripäivälle julkassu mitään. No jaa, väliä...

Salamalla sohimista

Leikkivän kissan kuvailu on aikamoista tuuripeliä, kuten näkyy. En edes viitsi valita mitään ihmeellisiä asetuksia sellaiseen, joten ratkaisuni on yleensä tuo tylsä ja lattea automaattisalama - en omista mitään oikeita himmentimiä ja tuo talouspaperiröpellys ei pysy aina kiinni, ja ilman sitä P -asetuksen salama polttaa kaiken puhki, joten. Tekninen laatu kärsikööt, mutta saanpahan ainakin viihdearvokkaita kuvia, jos ei muuta.

Lauhahan se arvatenkin on näissä sählääjänä. Ja mie husimassa siveltimellä ja kamerassa.

Otin tosin salaman pois päältäkin välillä, jotta saan kahdenlaisia tallenteita.

"GIVE ME YOUR PAINTBRUSH!!!"

Naama rutussa, mutta vain siksi koska kissat. Lauha mahtuu kokonaan tuosta välistä, ilman mitään tursuamisia.

Miniatyyrigepardi.

Ymmärrykseni loppui tässä vaiheessa. Laiskiaiskissa.

Valitettavasti tämä (vanha) satsi on vain yksi monista. Nykyisin. Pyrin tallentamaan melko paljon näitä tilanteita. Niissä ainakin oppii kuvaamaan arvaamattomasti liikkuvaa, nopeaa eläintä.

Tajusin myös, että onhan yksi sähläystuokio jo julkaistu Kissanketaleissa, mutta ne kuvat otin pikkukameralla. Laatueroja näkyvissä? Joo ei ehkä paljon, kun en ole mikään ammattikuvaaja, mutta itse oikeasti näen sen eron minkä kamera aiheuttaa. Kolmijalan kerahan näistäkin saisi paljon parempia, mutta hei, kissa sählää eikä poseeraa... Eikä sitä kolmijalkaa mahdu edes siirtelemään tässä huoneessa.