Kun Arwi tuli taloon

Arwi muutti meille jo monta viikkoa sitten, mutta kuvat kyseiseltä ajankohdalta ovat jääneet julkaisematta ja jutut hölisemättä. Alkuun kissa oli arka ja hiljainen, piilotteli ja pelkäili sitä sun tätä. Nyt tilanne on aivan toisin, onneksi.

Mietin nyt taas, mitä arvoa näillä kuvilla edes tässä blogissa on, kun kyse ei ole suoranaisesti hauskasta asiasta; pelkäävä kissa ei juurikaan leiki tai tee mitään koomista. Haluan silti julkaista ainakin osan näistä, jatkan myöhemmin sitten niillä oikeasti hauskoilla kuvilla. Ja koska en viitsi ihan kaikkia julkaista, voi jotain oleellista jäädä näkemättä...

Yksi syy jättää osa kuvista pois on ihan vain se, että en halua näyttää liikaa taloamme koko mualimalle. Laatukin on keskimäärin liian huono, joten.

Taisi olla ensimmäinen tai toinen päivä. Kissojen hyllyllä muita karussa.

Ruokakaan ei maistunut...

Ensimmäinen selkeä keskustelu Lauhan kanssa. Kumpikaan ei oikein tiennyt miten reagoida, mutta ainakin Lauha halusi selvästi ottaa kontaktia (pyöri lattialla ja kurahteli):

"Kurrr?"

Sitten tuli Amppu... Lisää syitä pysyä hyllyllä. Onneksi se ukko ei osaa kiivetä. Amigo yritti ahkerasti keksiä jonkun keinon könytä ylös, mutta luovutti sitten. En edes tiedä mitä olisi voinut käydä jos mokoma olisi ylätasolle päässyt, Amppu nimittäin 'moikkaa' uusia kissoja matalalla noitumismolinalla ja häntä pulloharjana.

"Mitä siekii hihittelet siinä?"

Yritin leikittää.

Samalla tallentui kortille myös urpo kuvasarja Lauhan leikeistä, ja iso osa samaan syssyyn ottamistani kuvista jotka saattavat kelvata piirtoreferensseiksi. Laitan ne erikseen tänne joskus.

Oranssisävyistä leikitystä

Kuvan värien muuntelu kameran asetuksista on mielestäni kätevä keino erottaa eri leikityskuvakasat toisistaan. Niitä on niin paljon. Ja kun kyse ei ole kuvista, joilla yritetään tuoda täydellisesti ilmi kissan rakenne, väri ja muut ominaisuudet, ei ole mitään väliä onko kuva nyt oikein sävyttynyt vai ei. Välillä häiritsee se, miten paljon ihmiset haluavat kuvata vain normaalin värisiä kuvia, joissa ei ole yhtään sävyvirheitä. Itse kuvaan paljon myös mustavalkoisia tai muuten sävytettyjä kuvia, riippuen siitä voiko kamerasta miten paljon säätää.

Joka tapauksessa, vaikka ylläoleva osuus kuulostaa ehkä vakavalta, seuraavat kuvat eivät sitä todellakaan ole. Kuvatessa huomasin, että oranssi sävy tekee kuviin melkein vanhanaikaisen fiiliksen. Tulee vähän outo olo sellaisesta, ehkä koska pidän "kulahtaneista" kuvista.

Tarkennus eiyhtäänmissään.

"No hä, etkö heitäkää sitä lelua?"

Lisää leikityskasoja on tulossa.

Kolmannesta kissasta on jo miljoona kuvaa, mutta ne ovat vieläkin kamerassa... Miksi en saa mitään aikaiseksi ikinä?

Kissanminttuhiiri

Tässä lähiaikoina ostettiin pahkuroille uusia leluja, joita sitten testattiin... Lauha varsinkin niistä innostui (siksikin sitä tuli kuvattua enemmän). Kahdesta hiirestä varsinkin tuo luonnonvärinen pörröpallura villitsi, vielä kun kissanminttuakin sisälsi.

Kuvailin tätä sähläämistä sitten siskon kanssa... En osaa koskaan kuvata mitään laadukasta kissojen kanssa, kun on kyse sisätiloissa tapahtuvadsta leikityksestä, ja salamavaloa on pakko käyttää. Huonouden takia en myöskään jaksa paljoa näpleöidä näitä jälkikäteen koneella, mitä nyt laitan nimmarit että tunnistaa omiksi. Turha ruveta mitään rajailemaan ja valoja muokkimaan, kun kuva on jo lähtökohtaisesti surkeasti rajattu ja niin edelleen.

Koska kuvia tulee aina niin paljon, ja osassa voi näkyä vaikka ihmisiä tai jos kuva ei muuten vain ole katsomiskelpoinen, laitan toki vain osan tänne. Hauskimmat lähinä, tai jos tallennan jotain outoa.

Halitaan...

En pysy sinkoilijan mukana.

Illuusio, kiitos kissan ja lelun yhteneväisten värien ja tekstuurien.

Otin siinä sivussa myös muutamat kissaselfiet, ehkä koska teki mieli kuvata yksityiskohtia kuten neniä, nenäpiikarvoja ja silmiä. Koska kissa oli kerrankin sekunnin aloillaan eikä husinut joka suuntaan.

Sen jälkeen mentiin pahvimökkeröön. Kissa sisälle, hiiri heilumaan ulkopuolelle jotta sitä voi nerokkaasti saalistaa tassunmentävästä rakosesta. Näissä räpsyissä laatu laskee syvemmälle kuin sallisin. Tälläisiä ei edes toisissa kissablogeissa voi nähdä? Tämä talo ei ole studio-oloja nähnytkään, joten turha on panostaa mihinkään muuhun kuin rajaukseen. Zoomikaan ei toimi uudessa pokkarissa niin kuin tuossa järkkärissä, jolla voi zoomata ihan miten haluaa, oli makro päällä tai ei.

Mahtavat kynnet.

Manuli-ilme.

No, en nyt tiedä miten tämän blogin kanssa jatkuu. Kämppään on tullut kolmas kissa, jota olen jo ehtinyt kuvata (mutta en ladata kuvia koneelle). Ovat nyt Lauhan kanssa paljon pelmunneet pitkin päiviä ja öitä, kerta mahdollista on ja molemmat ovat nuoria. Jos saan mitään järkevää ikuistetuksi niin tännekin aikoilisin niitä pistellä.

Toistaiseksi olen miettinyt, että koska päivämäärät pitää aina penkoa esiin ja kuvanlaatu on tyypillisesti yhtä surkeaa kuin tässä tekstissä, niin en pyri julkaisemaan mitään missään tietyssä järkässä. Kunhan tietyt kasat tulevat samaan tekstiin. Näen kuvistani ainakin sen, mitkä on otettu samoina kertoina.

Marjalaatikkokissa

Marjalaatikoista saa kissoille hyviä pesiä. Pehmustettuna ja patterin viereen sijoitettuna.

Onko mitään suloisempaa?