Joulukuusen alla sompailua

Tässä tulee nyt ne kuvat, mitä otin samalla kertaa kun Lauha kaivautui kuusenmaton alle:  http://kissanketaleet.blogspot.fi/2016/01/kun-lauha-kaivautui-kuusenmaton-alle.html
Vääristymiä näkyy ihan tolkuttomasti...

Ja oikeasti tilanteessa siis oli niin vähän valoja, että sain pelkällä tuurilla - ja tarkennusapuvalon ansiosta - tähdättyä kuvat jotenkuten järkevästi. Asetuksia en joutanut paljoa laittamaan, kun kävi niin nopsaan kaikki hassut ilmeet ja kekkaloinnit.

- Mittasuhteet heittää. Lauha näyttää jättiläiseltä ja Amppu normaalilta. Penska yrittää leikkiä (tai ainakin se sekoili omiaan tuossa).

- Joulukorttikuva? Melkein. Jos laadusta ei puhuta.

- Kuusenosa naamalla. Mikä nappiosuma. 

- Amppu näyttää pieneltä! Eikä sen selkäpattikaan paista...

- Perspektiivikämmi. Pentu roplas mattoa ja ukko tuli siitä höperöksi = tassuläpsyjä.

- Nuusk.

- Kyttääjät.

- Rajaus... Niin mikä rajaus? (En croppaile näitä jo valmiiksi minikokoisia pikkukamerakuvia.)

- Tämän jälkeen tabbytyttö meni ja tunki itsensä maton alle.

- "Etpä ois huomannu minnuu, yritin vaanii siu villasukkaa!" Creepy heijastus.

No ei nyt jokaisessa olla kuusen alla, mutta enimmäkseen. (Tämän kun postaan niin joulukuusi on jo hävitetty.)

Häntä niskassa

Kissojen pöydällä oli epätasainen kissa-asetelma. Kolli istuu kulmassa ja pentu syö sen vieressä seisaaltaan... Ja tuoksena oli tämä:

Häntä niskassa, siis.

Loisteputkivalkotasapainoasetus ja salama ovat mielenkiintoinen yhdistelmä, ainakin miusta. Saa öisen näköisiä kuvia, jotka ovat selkeitä mutta silti sopivan "pimeitä". Ylipäänsä salaman sävyttyminen joksikin hallitsevaksi väriksi on kivempi juttu kuin pelkkä lattea automaattisalama... 

Kun Lauha kaivautui kuusenmaton alle

Tammikuun neljäntenä päivänä (suunnilleen) napsin todisteita siitä, että kissat rakastavat kuusenmattoja. Meillä ainakin. Sillä kertaa kuvasin tilanteen, kun Lauha jotenkin änkesi kuusenmaton reunan ruttuun ja siitä sinne alle, ja tässä niitä nyt näytän. Jaottelen erikseen toisaalle ne muut mitä otin samalla kertaa.

Tuskin tuo ainoaksi kerraksi jää. Monestihan olen löytänyt kissan kaivautuneena peiton alle jne...

Hali, vai sittenkin kuristus?

Se siis näyttää sekä halimiselta että kuristamiselta. Lauha on kokoajan tehnyt sitä, että nähdessään Amigon se vaanii, hyökkää ja yrittää painia sen kanssa. Välillä ukkelilla palaa siihen käämi ja seuraa sähinöitä, karvanpöllytyksiä ja joskus myös ihminen joutuu keskeyttämään koko jutun. Ja pentu sitte eikun vaan menee ja ottaa turpiin uudelleen ja uudelleen...

Nykyisin painimiset ovat vähän vähentyneet, mutta vaanimiset eivät oikeastaan. Uhriksi on vaihtunut mm. villasukkainen ihmisjalka tai koko ihminen, yleensä tietoisesti. 

Yritän aina välillä näitä kuvata, mutta yleensä en vaan ehdi tai muuten voi. Nämä kuvat ovat videolta, jonka otin kesällä, kun kissat ulkoilivat häkissä (ja Lauha oli pikkuipana vielä)... Hekotuttaa edelleen joka kerta kun näitä katson.

Muita samantyyppisiä kuvia lisäilen erikseen joskus myöhemmin.

Pöydällä nukkuva kissa

Tämä on tapahtunut useammin kuin kerran, mutta onneksi ei ainakaan tämän jälkeen... Postasin mokoman joskus aiemmin The Tuherruksenkin puolelle. Amppu se siinä.

Lauhahan on pomppinut pöydällä tuonkin edestä, ei sais...

Miltä hurjan saalistajan ei ehkä kuulu näyttää

Anna Amigolle hiirilelu, ja saat hassuja kuvia kissasta jonka ilmeet ovat kaukana leijonasta.

Olen näyttänyt nämä kuvat (tai pari niistä) jo miljoona kertaa aiemmin jossain jollekin, mutta tykkään niistä edelleen. Ehkä se kertoo vähän siitä, millaisia ja minkä laatuisia ne mielestäni ovat, iästään huolimatta.

En pysty kuvaamaan nopeita liikkeitä ilman salamaa, joten kärsitään salamasta sitten. Tuleepahan ainakin tarkkaa jälkeä jos ei muuten, olkoonkin että tykkään käräyttää kaikki kuvani puhki ihan tieten tahtoen (ja se pätee edelleen, vaikka nämä kuvat ovatkin jo oikeasti vanhoja).

Noista kuvista, missä Amigolla on päässä hiiri, teen joskus varmaan erillisen postauksen. 

Hännänmetsästystä tuolin alta

Kun Lauha oli vielä oikeasti pieni (kesä 2015), oli tapana, että kissoja ruokittaessa se meni tuolin alle metsästämään siinä tuolilla istuvan Amigon häntää. Arvatenkaan hra Pannu ei yleensäkään arvostanut leluna olemista. Otin tätä ainakin videolle joskus, ja siitä sitten napsin screenshotteja (joita sanon catshoteiksi).

Videoista saa joskus napattua kameraa tehokkaammin stillikuvia... Pieniä ja vähän rupeloita vaan. Salaman kanssa tulee niin latteita usein, ja toisaalta taas ei kerkeä. Tälläsissä toimii se kun vaan menee kameran kanssa jonnekin sivuun videoimaan ja antaa kissojen pelmuta keskenään. 

Kuorsaava pahkura peiton alla

Löysin tuossa yks päivä (viime vuoden puolella toki) sängystäni kuorsaavan pahkuran. Lauha se siellä muhi peiton alle mönkineenä... Nurinoista sen huomasin. Sitten kun sain pikkukameran käsiini niin kissa oli jo vähän herännyt ja mönkinyt näkyville, mutta sain silti hassuja kuvia. Laatu ei ole mikään kummoinen suurimmassa osassa, mutta onneksi tallensin tilannetta myös järkkärillä.

(Ja khyl, sängyssäni on pehmokoira. Sain sen joskus penskana.)

Tuon alimman kuvan kanssa on käynyt signeerauskämmi, mutta tuskin se kovin paha on... Kun ei siinä ole mitään oleellista jäänyt alemmas. Ei vaan näytä hyvältä vääriin kohtiin menneet signeeraukset, pirun rutiinit...

Plus että se signeeraus on noissa järkkärillä otetuissa kuvissa eri kun pienemmissä, koska käsittelen nämä järkkärikuvat aina. Otin ne viime vuonna ja sain valmiiksi tänään, joten ei muu auttanut kuin kyhätä erikseen tuollainen välivaiheleima sitten. Ei tarvi miettiä kumman vuoden tuotantoa on kyseessä.

Haluaisin julkaista tänne jotain missä on myös Amigo (vanhempi kissa), mutta se ei tee yleensä mitään hauskaa, ainakaan ikinä kun voisin kuvata... Joku mahanrapsutuskellotuskuva tietty olis hauska laittaa, ja niitä on. Leikitysvideoista en sitte tiä kehtaanko repiä screenshotteja, koska laatua tuskin on kovin paljon. 
(Noni nyt ku valitin ettei Pannu tee mitään huvittavaa niin päähän tulee miljoona muistoa ja kuvaa... Niistä myöhemmin sitten.)